Hengissä, vieläkin.

Kyllä, selvisin hengissä leikkauksesta, ja vieläpä paria sisäelintä köyhempänä. Eli leikkaus meni odotusten ja toiveiden mukaisesti, eikä ikäviä ylläreitä löydetty. Pieni jännitys on kuitenkin vielä päällä, sillä poistetut imusolmukkeet ja munasarjat menivät vielä patologille tutkittaviksi, ja ensi viikolla saa sitten tietää mitä patologi on löytänyt (toivottavasti ei mitään) ja mikä löydösten perusteella on hoitosuunnitelma jatkossa.

Leikkauspäivän eväät: vettä
ja mehukeittoa.

Sairaalassa tuli leikkauksen jälkeen vietettyä kaksi yötä, joista jälkimmäinen oikeastaan omasta toiveesta. Leikkauksen jälkeisenä päivänä pari ekaa kertaa kun nousin ylös niin puski kiitettävästi kylmä hiki päälle, ja ekalla kerralla ei tajun lähteminen ollut kaukana (tai no, en oo ihan varma vaikka hetkeks ois lähtenytkin, kun istualtaan olin ja pää polvista havahduin...), ja kun kotona kuitenkin piti uskaltaa vähän liikkuakin niin päätin sitten jäädä toiseksi yöksi sairaalaan, ihan vaan varmistaakseni etten sit kotona itteeni telo. Leikkauksen jälkeen heräsin vissiin suht. nopeesti, ja olin varsin pian täysin tolkuissani ja pirteä ku peipponen, joten tieto siitä, että koko päivänä ei sais mitään syötävää ei saanu mua erityisen hyvälle tuulelle... Enkä nyt hirveesti lähtis kehumaan niitä sapuskoja mitä sit seuraavana päivänä sain, kun ei ihan nappiin menny ruokatilauksetkaan...

Viljaton ruokavalio ei vissiin ollu ihan niin helppo homma... 

Ja voi pyhä turvotus sentään. Leikkaus tehtiin tosiaan robottiavusteisesti, eli tähystyksenä, eikä näkyvät haavat näin ollen suuria ole. Pakkohan niistä kuvaa oli heti ottaa, jäi itelle muisto kamalista sairaalavaatteistakin samalla. :P Vaikka eiköhän noita koulun ja tulevaisuuden työn puolesta tuu vielä näkemään, toivotaan vaan ettei itellä päällä. Mutta joo, tosiaan, mahassa/kyljissä 5 haavaa joissa tikit, siinä se. Suurin on tuo suoraan navan yläpuolella oleva, mikä oikeanpuoleisessa (otettu heti noiden valkoisten lappujen poiston jälkeen, leikkauksen jälkeisenä päivänä) näkyykin selkeästi.

Kaksi vuorokautta leikkauksen jälkeen meikäläinen kotiutui. Kotona sentään odottivat Netflix, iso telkkari ja muutama laatulehti luettavaksi. Ja kuukauden ajaksi piikkejä itteen pistettäväks sekä hormonikorvauslaastarit, joilla pyritään estämään vaihdevuosioireet. Ittensä piikittäminen on kyllä niin kurjaa ku vaan voi olla, mutta kai tuota nyt vaan on kestettävä... Ja nuo laastarit on aika onneton keksintö meikäläisen mielestä, vaikka toimivatkin kaiketi niinku pitäskin kun ei mitään kummia oireita oo tullu, pieniä sydämentykytyksiä (jotka meni parissa päivässä ohi) lukuunottamatta.

Nyt sitten vaan toivutaan, ja ootellaan patologin tuloksia. Tänään poistuin ekaa kertaa kodin ovien ulkopuolelle, kun ystäväni Nina tuli miehineen kokkailemaan mulle, ja käytiin sitten yhdessä ruokaostoksillakin. Kävelyä mulle suositeltiinkin liikunnaks nyt alkuun, kuukauden päästä voipi jotain muutakin ku ihan kevyttä liikuntaa alkaa miettimään. Siihen asti on kaikki kumarteleminen ja nostelu kiellettyjen juttujen listalla... Mut tää on pientä, kuhan nyt vaan ei enempää hoitoja tarvittas. Turvotuksen lisäks vaivana on pari tunnotonta kohtaa reisissä/lantion alueella, mutta niihinkin vissiin tunnon pitäs aikaa myöten palailla. Ja varmaan jotain särkyjä ois, mut Buranat ja Panadolit pitää ne hyvin loitolla.

Ja niin, uhmaan kohtaloa ja kroppaani, ja varasin ajan kampaajalle keskiviikoksi äitini luvattua tarjota moisen. Saa nähdä mimmosen kuontalon kampaajaopiskelija osaa mulle kehitellä. :)

- Nea -