Terve! Ja meikä on muuten tatuoitu...

Kyllä, terve! Olen terve! Näin väitti lääkäri juuri puhelimessa. Tuorein CT-kuvaus ei ollut paljastanut mitään merkkejä kasvaimista, joten tällä tiedolla jatkohoidot tehdään vain ja ainoastaan uusimisriskin minimoimiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa kuitenkin 28 arkipäivää sädehoitoja ja sytostaatteja, eli tuttavallisemmin kemosädehoitoja. Ah, ihanaa. Luvassa on lisää haju- ja makuhäiriöitä, mutta kumiukkofiilikset on kuulemma johtunu lääkkeestä (myrkystä) jota muhun ei enää tungeta, eli niitä ei pitäs enää tulla...

Valtavan suuri tatuointi...

CT-kuvaus oli siis tänään. Kuvauksen yhteydessä muhun merkattiin "asentotunnistekohdat" sädehoitojen kohdentamista varmistamaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että meikä sai ihoonsa elämänsä ensimmäiset tatuoinnit. Ja vielä "vankilatatuoinnit" kuten Niko asian ilmaisi, eli ilman konetta tehdyt. :D Kyse on siis pienen pienistä pisteistä lantioni sivuilla ja aivan alavatsassa keskellä.

Kuvaus itessään ei menny ihan nappiin... Tarkoitus oli tehdä kuvaus varjoaineiden kanssa, mutta kun hoitajat ja jopa lääkäri epäonnistuivat laittamaan mulle kanyyliä niin luovuttiin sitten siitä varjoaineesta. Ja ilmeisesti onnistui ihan ok sit ilman sitäkin, ainakin oma lääkärini näin vakuutti soittaessaan.

Mutta joo, nyt voi yrittää sit alkaa taas suunnittelemaan tulevaisuuttakin, asia jota ei oo tässä muutamaan kuukauteen uskaltanu tehdä lainkaan. Epäuskoinen olo, varsinkin kun viimeisen parin viikon ajan vaivannut pieni satunnainen paineentunne rinnassa ja leikkauksesta asti hieman vaivannut kutina henkitorvessa vielä vaivaavat... Mut kuulemma menevät ohi, ja jos ei mee, niin tutkitaan sit mistä johtuu. Mut ei siis ainakaan kasvaimesta. Mikä on todella hyvä asia.

Jos sit jotain muutakin ku sairaus-/terveysjuttuja? :) Kahtena edellisenä viikonloppuna tuli huolehdittua ettei fitness-harrastus pääse unohtumaan, ja kävin katsomassa kisat joihin mun piti alunperin osallistuakin. Kamera tottakai oli mukana, ja vaikka kuvat nyt ei laadullaan huimaa niin täältä pääsee niitä katsomaan:

Jyväskylän karsinnat 13.9.2014
Tampereen karsinnat 20.9.2014

Tampereen karsintojen väliajalla piipahdin Tullintorilla, missä sattui sopivasti olemaan Fitnessmalli-finalistit esiintymässä ja mm. tankotanssiesityksiä. Kelpasihan noita katsoa, ja fitnessmallit oli hyvää alkulämmittelyä ennen body- ja bikini fitness -kisaajien katsomista. ;)

Edellisen kirjoituksen jälkeen tuli hommattua vähän lukemistakin, ja no, tältä osin taas kuvat kertovat enemmän kuin mikään muu:

 Ja mitäs muuta... No, totesin tuossa eilen televisiota katsellessani että niin se oma sisäinen maailmankatsomus muuttuu. Kävin aikanaan elokuvateatterissa katsomassa What to Expect When You're Expecting -elokuvan ystäväni Micun kanssa. Muistan vielä elävästi miten samaistuin yhteen elokuvan päähenkilöistä, ja elokuvan jälkeen Micun kanssa keskustellessamme totesin etten voisi ikinä kuvitellakaan adoptoivani lasta jollen omaa biologista lasta saa. Eilen, samaa elokuvaa katsoessani samaistuinkin sitten täysin Jennifer Lopezin hahmoon, joka oli adoptoimassa lasta Etiopiasta. Toisaalta, onko tuo ihme, onhan tässä adoptio pyörinyt mielessä enemmän kuin paljon sen jälkeen kun varmistui että biologiset lapset voi unohtaa? Seuraavaksi aletaankin sitten sumplimaan että tuleeko meistä joskus vielä adoptiovanhemmat...

Mutta ennen kuin meistä tulee vanhempia kenellekään niin mie palaan kuntosalille! :D (Ja kyllä, sain luvan alkaa jo treenata hoitojen aikana, joskaan kuntosalille ei ois hyvä mennä myrkyn heikentämän puolustuskyvyn vuoks... Eli kotitreeniä jaksamisen mukaan.) Ja koulun penkille pitäisi palata viimeistään ensi vuoden alusta, nyt hoidetaan vaan alta verkkokurssin muodossa vähän opintoja. :)

- Syöpävapaa Nea -