Fitness = syömishäiriö?

Jaahas... Kirjotellaanpa nyt hieman omaa näkemystä asiasta, joka on jo jonkin aikaa ollut ns. tapetilla. Tiiä sit onko tässä kenellekään mitään uutta tai ihmeellistä, mut no, ainakin tulee kirjotettua ajatukset ylös itelle. :)

Jollet jo tätä tiennyt minusta: olen tunnustautunut syömishäiriöiseksi. Ongelmanani on vuosia ollut ahmiminen. Siis oikea ahmiminen, tyyliin "syö kaapit tyhjäks ihan vaan syödäksesi jotain". Ja perkuleenmoiset tunnontuskat tietenkin tämän jälkeen. Tällä sitä on lihottu... Toinen ääripää on sitten ollu nää mun omat laihdutuskuurit, joiden aikana oon pahimmillaan syönyt vaan n. 500 kcal päivässä, yleensä vielä lähes nollahiilareilla, ja tottakai käyny salilla ja lenkillä jne. siinä samalla. Kuulostaako terveeltä? Ja ei, näillä ajoilla ei oo ollu mitään tekemistä fitneksen kanssa, ei sitten niin mitään... Koko fitnessmaailma on ollu mulle täysin vieras vielä pari vuotta takaperin.

Sitten tuli se fitnessharrastus. Mun pelastukseni, sanoisin. Valmentaja sano että nyt syödään että lihas kasvaa, ja kas, meikä söi ja lihas kasvo. Herkuttelin välillä, hyvällä omallatunnolla, mutta ahmimiseks homma ei oikeestaan koskaan karannu. Siis ei mitään kaapit tyhjäks -meininkiä. Söin keskimäärin 2000 kcal päivässä, sain kroppaan lihasta, rasva palo, tunsin oloni hyväks. Energiaa riitti, peilistä hymyili hyvässä kunnossa oleva ihminen takaisin.

Ja mitä sitten tapahtui? No, diagnosoitiin syöpä. Ja hoitojen alusta alkaen jokainen sairaanhoitaja ja lääkäri painotti syömisen tärkeyttä hoitojen aikana. Syömisen, mikä tässä kohtaa (moneen kertaan toistettuna) tarkoitti suositusta syödä erityisesti voita, kermaa ja sokeria. Ja leipää, voi kuinka tärkeää leipä onkaan. Puhumattakaan niistä juustoista ja jugurteista. Täysrasvaisista, light-tuotteiden käyttö on "kiellettyä". Minä tietenkin kiltisti tein työtä käskettyä, olihan kyse terveysalan ammattilaisista, jotka varmasti tietävät mitä tekevät... Lopputulos: paino lähti nousemaan. Nopeasti. Olotila paheni, eikä painonnousu asiaa auttanut. Ja kun asiasta puhuin hoitajille ja lääkäreille, sain vastauksen "Hieno homma että paino nousee, jatka samaan malliin! Paino ei sit sais lähtee putoomaan!" Jep jep...

No, pari viikkoa sitten yksi sairaanhoitaja otti puheeni painonnoususta ja sen myötä tapahtuvasta pään hajoamisesta vakavissaan. Ja hommasi minulle jutteluajan ravitsemusterapeutin kanssa. Ravitsemusterapeutti järkyttyi painonnousustani, mutta: kyseenalaisti että johtuuko nyt alkanut ahmiminen (ja kyllä, sitä se on taas pahasti muistuttanut) taustalla olevasta syömishäiriöstäni, eli fitnessharrastuksesta. Meinasin repiä peliverkkarini, noin kuvaannollisesti. Ihanaa, että ravitsemusalan ammattilainen heti vetoaa tuohon, luulisi että hänellä edes olisi jotain tietoa, eikä vain ennakkoluuloja. No, selvitettyäni taustani ennen fitnesstä muuttui onneksi myös ammattilaisen näkemys asiaan. Ja sain luvan palailla pikkuhiljaa "normaaliin" ruokavaliooni, eli siihen, mitä söin ennen hoitojen alkua. Ja painokin saa lähteä pikkuhiljaa laskusuuntaan.

Nyt sitten olen palaillut siihen itselleni hyvältä tuntuneeseen ruokavalioon, pikkuhiljaa. Painoon tuskin suurta vaikutusta tuolla vielä on ollut (vaaka on jossain hyvässä jemmassa, ja siellä pysyköön ainakin toistaiseksi), mutta henkisellä puolella merkitys tuntuu valtavalta. Ahmiminen hävisi samantien, vaikka annankin itselleni luvan vähän herkutellakin. Ja vaikka hoidot ovat vielä kesken, tunnen itseni hieman energisemmäksi, ja olen jopa jaksanut hieman palailla liikunnan pariin (parikymmentä minuuttia kerrallaan kevyttä liikuntaa, mutta kuitenkin). Tänään aamulla katsoin itseäni peilistä pitkästä aikaa niin, että en irvistänyt: mahan turvotus on jo vähän vähentynyt, ja jo tuo pieni asia paransi mielialaani. Suunta on taas oikea.

Voiko tästä päätellä siis jotain? No, tuskin mitään yleistettävää... Mutta kai ainakin sen, että fitness ei ole yhtä kuin syömishäiriö, vaan se voi myös olla se syömishäiriön poistava tekijä. Kunhan muistaa olla itselleen armollinen, nauttia elämästä ja olla menemättä äärimmäisyyksiin. Ja kuunnella ammattitaitoista valmentajaa, jos ja kun kisavalmennukseen lähtee. Eilen Ylen 1:ltä tulleessa A-Stuodio Talkissa puhuttiin että 20 viikkoa ennen kisoja mentäisiin 1000 kcal/päivä. EI NÄIN! Jopa tällainen vielä aloitteleva personal trainer ja bikini fitness -kilpailija tuon tietää vääräksi tavaksi päästä tavoitteisiin... Kokemus sen on opettanut.

Summa summarum: syökää, hyvät ihmiset, ja nauttikaa siitä syömisestä! Ja treenatkaa, ja nauttikaa siitäkin! Ja kas, elätte fitnesselämää. Kärsimättä. :)

- Nea -